Day 1

Bonjour! Mä en tiedä yhtään miten alottaisin. Mun alkuperänen suunnitelma oli alottaa tän blogin kirjottaminen jo hyvissä ajoin ennen lähtöä, mut enhän mä tietenkään saanu aikaseks.
Lensin tänään siis Ranskaan, yksin. Ens kesään asti mun osote ei ookkaan koti Suomessa, vaan täällä Etelä-Ranskassa. Yritän nyt mahdollisimman yksinkertaisesti selittää miksi.

Pari vuotta sitten 9-luokan keväällä yhteishaussa hain tasan yhteen kouluun, Suomen Liikemiesten Kauppaopistoon merkonomi-alalle. Koko yläaste meni vähän alisuorittaen ja riehuessa, joten mahdollisuudet päästä mihinkään kouluun eivät olleet mitenkään hyvät. Ja eihän se yllätyksenä kesäkuussa tullut etten ollut päässyt "haluamaani" kouluun. Silloin ei kiinnostanut oikeen mikään, eikä harmittanut tippakaan että jäin ilman opiskelupaikkaa. Kymppiluokka kuulosti kivalta vaihtoehdolta ja kesäloman jälkeen alotin Maunulan kympillä. Parin viikon päästä kesken koulupäivän mulle soitettiin SLK:sta ja tarjottiin opiskelupaikkaa. Seuraavana päivänä sen enempää miettimättä otin paikan vastaan. Ekat viikot koulussa meni hyvin ja tunnollisesti opiskellen, kunnes huomasin kuinka helppoa kyseistä koulusta on lintsata :D Kun alakaan ei loppuenlopuksi oikein kiinnostanut, oli paljon kivempi jäädä aamuisin kotiin nukkumaan. Vaikka lintsaaminen olikin helppoa, oli sillä tietenkin omat seurauksensa. Mulla jäi tosi paljon tehtäviä tekemättä ja en päässyt kursseista läpi. Aika pitkään jaksoin kuitenkin kyseissä koulussa roikkua kunnes kävin sit vasta toukokuussa kirjottamassa eropaperit.

Missään vaiheessa mulle ei oo tullu kysymykseenkään että jäisin kotiin makaamaan. Vaikka oonkin laiskuuden huippu niin mäkin tarviin sen arjen. Sitten pitikin alkaa miettimään että mitä seuraavaks. Mua ei oikeestaan kiinnosta toistaseks ykskään koulu. Mä en oo koskaan miettiny lukioon menemistä, joten se oli aika ehdoton ei jatkoa ajatellen. Myöskään mikään amis ei kiinnosta ainakaan vielä. 17-vuotiaan on myös aika hankala löytää Suomessa mitään miellyttävää, vakituista tai hyvä palkkaista työtä, varsinkin ilman minkäännäköstä koulutusta.

Yks päivä mun äiti kysy että miksen lähtis Ranskaan tekemään jotain pikkuduunia ja miettimään mitä haluun tulevaisuudessa tehä. Aluks luulin et äiti heittää jotain läppää eikä koko juttu saanu mussa minkäänlaisia innostuksen liekkejä syttymään. Jätin homman hautumaan. Mietin melkeen joka päivä että mitä jos lähtis. Oisko ollu heinäkuun alkua kun varattiin mulle lentoliput ja tässä sitä nyt ollaan.

Emmä siis täällä suinkaan yksin kuitenkaan ole. Asun mun äitin hyvän ystävän ja sen perheen luona. Tähän perheeseen kuuluu siis tää mun äitin ystävä, joka on asunu Ranskassa about. 20 vuotta, hänen ranskalainen miehensä ja 5- ja 7-vuotiaat lapset. Mulla on siis käyny tosi hyvä tuuri varsinkin kun nää ihmiset on ollu mulle koko elämän ajan tuttuja ja turvallisia.

Tätä blogia ajattelin alkaa kirjottaa lähinnä itselleni ns. "päiväkirjana" ja tottakai kavereille, perheelle ja sukulaisille Suomessa. Enkä pistä yhtään pahitteeksi jos jotain muutakin sattuu tämä blogi kiinnostamaan. Mun nimi on siis Tekla, oon syntyny vuonna -96 eli oon 17 ja asun normaalisti Helsingissä äitin, pikkuveljen ja -siskon kanssa. Lisää musta selviää varmasti myöhemmin.

Tulipas tästä nyt pitkä sepustus, kiva jos joku jaksaa lukea koko setin. Huomenna mulla on vielä chillaus päivä ja aattelin lähteä vähän kiertelemään tätä kylää ja laittaa mun huonetta vielä vähän kotoisammaks vaikka tää on jo nytkin ihan unelma. Ylihuomenna mulla alkaakin sitten jo työt mutta niistä kerron toisessa postauksessa ettei tää mee enää yhtään sekasemmaks. Mitään kuvia mulla ei vielä valitettavasti tältä päivältä oo mut huomenna otan jo varmasti järkkärin käyttöön. Siispä laitan tähän loppuun pari kuvaa ihan itserakkaasti itsestäni.
Kaikki kysymykset on enemmän kuin tervetulleita ja vastaan niihin mielelläni. Myös postausideoita saa ehdottaa ja toteutan niitä ihan mahdollisuuksien mukaan!

xoxo, Tekla