All the other kids with the pumped up kicks, you better run, better run, outrun my gun

Moikka murut! Empä oo kauheesti kirjotellu mitään koska ei oo ollu mitään kirjoteltavaa :) Siks oiskin kiva jos joku ihana viittis laittaa mulle jotain postausideoita koska toteuttelisin niitä ihan mielellään. Ketään tuskin kiinnostaa mun työpäivät enkä jaksa niistä itekkään kirjottaa :D Tulin vaan ilmottamaan et elossa ollaan ja hyvää kuuluu. Loppuun vielä pari web-kuvaa, ihan just lähdenkin yhden ihanan pikkuneidin synttäreille :)

Bisous!<3

Time is moving fast, can’t dwell on the past, make this moment last

Mul ei oo oikeen mitään sen ihmeellisempää asiaa mut tekee vaan mieli vähän kirjotella. Milka jää huomen kaheks viikoks lomalle, joten kaikki meijän työt jää yksin mun vastuulle. Tiiän jo nyt etten tuu mitenkään selvii niistä kaikista mut en jaksa- tai aio stressata, eli ihan sama :D
Tää on ollu ehkä paskin viikonloppu tähän mennes. Ei oo ollu oikeen mitään tekemistä. Oon vaan nukkunu enkä tehny mitään. Eilen mun piti siivoo mut en jaksanu eikä oikeen inspiroi tänäänkään.

Oon nyt ollu tääl koht kaks kuukautta ja enää alle kaks kuukautta ku tuun käymään Suomes. Mä oon ihan hirveen riippuvainen ollu aina mun perheestä ja kavereista, etenkin äitistä. Ikävä alkaa olee jo aika suuri, varsinki ku oon yrittäny sivuuttaa kaikki ikävään liittyvät asiat siitä päivästä lähtien kun tiesin että tänne lähen tähän päiväänkin asti. En ees halunnu "hyvästellä" äitii mitenkää draamattisesti :D Sanoin sille jo monta viikkoo aikasemmin, niinku kaikille kavereillekki et "ei sit mitään itkuhyvästejä :D" Kentällekki mut vei isi. Eka viikko oli kaikist vaikein ku oikeesti tajus kuin pitkällä on, äitin kaa en halunnu ees puhuu puhelimes ettei tulis pahamieli.
Mut ikäväänki tottuu. Sitä paitsi mul on tääl koko ajan niin paljon kaikkee menoo ettei sitä ees oikeen kerkee miettimään. Vaan välillä sillon ku ei oo mitään tekemistä. Vajaa neljä kuukautta ei oo ajallisesti mikään hirveen pitkä aika. Mut mun mielestä noinkin lyhyessä ajassa kerkee tapahtuu tosi paljon asioita. Siks oliki vähän pelottavaa jättää kaikki Suomeen ja lähtee yksin tänne. Tää nyt saattaa kuulostaa vitun tyhmältä, kuulostaa munki mielestä mut oon silti tota mieltä. Onneks tässä nykymaailmassa on niin helppo pitää yhteyttä kun on keksitty kaikenmaailman skypet, facebookit yms.

Oon silti tosi ylpee ittestäni et lähin tänne ja päätin käyttää tälläsen tilaisuuden jota ei moni saa. En oo nyt ihan sata varma et kenelle kavereista kerroin ekana et oon ehkä lähössä tänne. Mut kukaan ei meinannu uskoo. Kaikki luuli enemmänki et höpöttelen jotain omiani tai heitän läppää.
Ajattelin vaa et ihan sama tuleeks tääl olee kivaa vai hirveetä, niin katuisin kuitenki myöhemmin jos en lähtis. Oon niin ilonen et kaikki tääl on menny niiiiin hyvin tähän mennessä. Mul ei oo oikeestaan ollu yhtäkään (ees pientä) ongelmaa tai vastoinkäymistä. Tää perhe mis asun oli mulle jo ennestään ku toinen perhe, saan elää aika vapaasti, mul ei oo oikeen mitään sääntöjä. Kaveritki on tervetulleit käymään, niinku esim. Linda kävi.

Yks parhaista jutuista on myös se et oon vihdoinki saanu vähän aikaa itelleni. Suomes oon aina koko ajan menossa, viime kesänki kerkesin just ja just nukkuu, jos ees sitäkään ja sit taas mentiin. Ihan yksin vietettyi tuntei ei kauheesti kertyny. Vaikka siis oonki tosi riippuvainen perheestä ja kavereista, niinkuin jo kerroinki, nii mussakin asuu sellanen pieni erakko. Mulla on vähän sellanen viha-rakkaus suhde yksin olemiseen. Toisaalta rakastan olla yksin, kun kukaan ei vaadi yhtään mitään. Kun sit toisinaan ahdistun jos tiiän et joudun olee päivänki yksin, saatan pyöritellä peukaloita kotona enkä pysty keskittyy mihinkään. Aika ristiriitasta :D

Samalla tää kokemus toivottavasti ehkä kasvattaa mua vähän ihmisenä, monella tapaa. Oon siis tosi sosiaalinen ihminen ollu aina mut siihenki liittyy yks kääntöpuoli. Vihaan nimittäin tietynlaisia sosiaalisia tilanteita tosi paljon ja oon aika nössö. Nimittäin jos mun pitää hoitaa jotain vähän "virallisempaa" yksin. Hyvä esimerkki et en oo koskaan varannu ite lääkäriaikaa tai ollu yksin lääkärissä :D Tai jos mun pitää soittaa jonnekkin, pizzan tilaaminenki on yks hirveimmistä jutuista mitä tiiän. En vois koskaan kuvitella mennä yksin ostamaan vaik puhelinliittymää tai salikorttia. Oli jo tosi iso askel et uskalsin lentää tänne yksin.

Tää oli nyt vähän tällänen höpöttely postaus mis ei oo päätä eikä häntää, toivottavasti joku saa jotain selvää. Nyt mun on pakko ottaa itteeni niskasta kii ja alkaa vähän siivoilee tai täst ei tuu muuten yhtään mitään. Mut palailen alkavalla viikolla!

xoxo, Tekla

Loppuun vielä kuva mun maailman ihanimmasta äitistä ja veljestä, anteeks mun ja veljeni erittäin tyhmät ilmeet :D love you <3

Ferland

Näin se viikko vaan vierähti Lindan kanssa. Oli kyllä niin ihanaa viettää aikaa jonkun "tutun ja turvallisen" kanssa - älkää siis käsittäkö väärin että oisin täällä jotenkin ihan yksin ja hukassa, en todellakaan :D Sai vähän eritavalla otettua irti kaikista jutuista, töissä varsinkin oli sika kivaa, mun ja Lindan vitun tyhmä ja aivoton huumorintaju nimittäin sopi sinne kun nenä päähän. On myös aika rankka viikko takana päin, vajaalla porukalla mennään kun Chrisu on ollu matkalla viime keskiviikosta lähtien ja tulee vasta sunnuntaina. Viikonloppuna oli Grande Vente ja jouduin olee koko viikonlopun töissä. Taino siis en mä sitä "joutumiseks" ehkä kutsuis koska viihdyn töissä niin hyvin :D Plus vielä pari kommellusta joista onneks selvittiin vaan säikähdyksellä.

Mulla ei oo nyt mitään hajua et miten saisin tästä postauksesta ees jotenkin selkeän, en varmaan mitenkään, mutta voisin alottaa vaikka kertomalla että tein vähän muutosta mun hiuksille. Mulla oli viime talvena liukuvärjätyt hiukset, tai mikskä ihme ombre-värjäykseks sitä nyt kutsutaankaan en tiiä. Ne oli mun mielestä ihan sairaan kivat enkä ees oikeen tiiä miks värjäsin ne pois. Sillon mulla oli siis tosi tumma tyvi ja tosi vaaleet latvat. Oon viime aikoina alkanu vähän kaipailee niitä ja muutenki halunnu muutosta tähän ainaiseen mustaan joten ostin sellasen ombre-värin ja Linda kiltisti värjäs mun hiukset. Aluks toivoin et näist latvoist ois tullu aika paljon vaaleemmat mitä näistä nyt tuli. Mut jälkeen päin ajateltuna nää on musta kivemmat näin.

Tässä tää mun kauhee kuiva leijonanharjareuhka ennenku sille oltiin tehty yhtään mitään

Värit päässä

Ja tadaa! Lopputulos! Eli aika tollaset punertavat tuli noista latvoista, haluisin vielä vähän enemmän punaset nyt kun oon päässy tähän punasen makuun. Will see mitä tuun näille vielä tekemään ;)

Reippaat tytöt lähössä töihin

Nyt oon niin väsyny ja vittuuntunu etten jaksa kirjottaa enään yhtään mitään, ehkäpä keksin viikonlopuks jotain kivaa!:) Öitä!

xoxo, Tekla

Freaky friday in France with bestie

Saluuut! Linda siis lensi tänne keskiviikkona ja haettiin se Toulousesta päivällä. Pikku itku pääs kentällä, heh :D Oltiin Castelissa vasta joskus ennen seiskaa, kun apinoilla(lapsilla) oli joku ihme tanssitunti. Keskiviikko iltana käytiin vaan vähän kävelemässä ja näytin Lindalle oleellisimmat paikat. Kumpikaan ei ollu nukkunu edellisyönä mitenkään hirveesti, ite olin ainakin niin innoissani Lindan tulosta, joten käytiin jo aika aikasin nukkuu. En meinannu aluks tajuta yhtään et Linda on oikeesti tääl ja mun piti koko ajan kosketella sitä et tajusin et se on oikeesti siinä.

Torstaina Linda tuli mun ja Milkan mukaan Emmaukseen. Oon kuitenki puhunu niin paljon töistä et oli kiva päästä näyttämään minkälaista siel oikeesti on. Tehtiin ihan perusjuttuja ja en oo ikinä nauranu niin paljoo töissä :D Kaikki vähän katto meit oudosti ku heitettiin jotain omii inside-juttuja niille vieraalla kielellä ja naurettiin hirveetä räkänauruu.

Perjantaina, eli siis eilen oli kans "työpäivä" ja siellä perus settii. Töiden jälkeen oltiin suunniteltu et lähetään vähän tutustuu Castelin perjantaihin ja viihde-elämään :D En ees kuseta jos sanon et tää Castelsarrasin on kuolleempi paikka ku Pohjois-Haaga esimerkiks baarien suhteen. Kaikki menee jo joskus kymmenen aikaan kii, mut onneks lähettiin liikkelle jo aikasin. Mut kaikista näistä lähikaupungeista onneks löytyy vähän villimpääkin menoa. Suunnitelmaan ei kuitenkaan kuulunu lähtee vetää mitään perjantai perseitä vaan mennä vaan vähän kattelemaan paikkoja.

Trenssitakki Emmaus

Laukku GinaTricot

Farkut GinaTricot

Korkkarit Pariisista

Tän näkösenä olin eilen liikentessä. Tulee tosin olemaan ehkä yks harvoista "päivänasu"-kuvista mitä tässä blogissa tullaan näkemään koska oon niin laiska varsinki täällä panostamaan mihinkään vaatetukseen.

Castel ei siis todellakaan oo mikään turistikohde. Näytettiin varmaan ihan hiton tyhmiltä kun liikuttiin tääl kameran kaa ja puhuttiin suomee. Tilaaminen nois pubeis kesti keskimäärin 5 min. Mut opittiin illan aikana et mikä on valkoviini ja bisse ranskaks, tosin senki ois voinu jo fiksusti selvittää ennen ku lähettiin.

Tää postaus oli nyt aika täynnä kuvia musta ku Linda vähän innostu kuvailemaan mua, mut ehkä ihan kiva ku tääl ei oo musta hirveesti kuvii ollukkaan. Huomenna ois tiedossa vika työpäivä joka on onneks lyhyt, sit alotetaan loma Lindan kaa :) Palaillaan!

xoxo, Tekla

Paris

Hellou! Vietettiin siis viime viikonloppu Pariisissa. Lähettiin perjantai aamuna jo kuudelta ajamaan Pariisiin päin. Automatka kesti about. 6 tuntia kun täältä on kuitenki aika paljon matkaa sinne. Pysähdyttiin kerran syömään ja muuten matka meniki sit nukkuessa ainakin mun osalta. Heräsin vasta ku alko Eiffel-torni sun muut Pariisin ihmeet häämöttää. Selvittiin suht' helpolla ajamisesta, sillä Pariisin "kehällä" saattaa pahimpiin ruuhka-aikoihin joutua seisomaan kolmekin tuntia, mut me ei onneks jouduttu minkään ruuhkan keskelle. Ihan ensimmäiseks suunnattiin meijän viikonlopun yöpymispaikkaan Milkan kaverille, joka ite lähti viikonlopuks jonnekkin reissuun. Sen asunto oli unelma paikalla ihan metroaseman vieressä. Vetästiin mäkkiruuat nassuun ja sit lähettiinki jo kiertelemään. Milka ja muut on siis käyny Pariisissa jo moneen kertaan luonnollisesti kun Ranskassa asuvat, mut mulle tää oli eka kerta, joten olin aika innoissani. Lapset halus jonnekkin helvetin museoon, mut mua ei pahemmin mitkään museot kiinnosta niin päätin sit ottaa ohjat omiin käsiini ja lähtee ihan ite tutustumaan tuohon ihmeiden kaupunkiin. Joka sopinkin mulle aivan mainiosti sillä rakastan liikkua itse kun saan just ihan ite päättää mitä teen ja minne meen.

Pariisissahan on tosi paljon noita maailman kuuluja nähtävyyksiä, Notre Damet, Eiffelit jne. En väitä etteikö ne ois mun mielestä hienoja ja kiinnostavia, mut viikonloppu noin suuressa kaupungissa on aika lyhyt aika ja ite päätin käyttää sen johonkin mielenkiintosempaan eli shoppailuun. Mun ensimmäinen tehtävä oli metsästää itelleni vaatteet lauantaisiin häihin, kiersin varmaan 20 kauppaa ennenku löysin kivan mekon. Nauratti vähän ku se kivoin mekko löyty H&M:stä vaikka mahdollisuuksia ois ollu miljoona muutakin :D Sit kävin ostamassa vielä vähän muitakin juttuja ja sit Milka jo soittiki ja sovittiin eka treffit Eiffelille ja siitä sit yhessä syömään. Eli eikun metroon ja suunnaks Eiffel. Oli se kyl aika siistii kieltämättä nähä ihan livenä se torni mitä on ennen nähny vaan kuvissa. Juotiin sit yhet juomat läheisellä terassilla ja suunnattiin syömään. Mentiin sellaseen bistro-ravintolaan siihen aika lähelle, ja pakko sanoo et Ranskassa ihan ylipäätään on aina tosi ihana ravintola henkilökunta. Kaikki työntekijät on aina tosi ilosia ja pirteitä. Vaikka ruoka ei oiskaan ihan täyskymppi niin pelkästään siitä tunnelmasta jää tosi hyvä maku suuhun. Mut tuolla oli myös tosi hyvää ruokaa, söin jonkun aika perus pastan. Sinne ravintolaan tuli jossain vaiheessa semmonen mies joka myi ruusuja ja Chrisu sit osti meille tytöille ja Eliakselle ruusut <3

Lauantai aamu alkoki sit heti valmistautumisella sinne häihin joka olikin meijän pää syy tähän reissuun. Mentiin Ainon kummitädin ja sen tyttöystävän (joo luitte oikein) häihin. Ranskassa homo-avioliitot on laillisia, vaikka se muuten onkin paljon vanhoillisempi maa kun esimerkiksi Suomi jossa se laki ei oo ainakaan toistaseks menny vielä läpi. Häät oli kaupungintalolla joka on siis yhtä virallinen paikka häille kun kirkko. Tilaisuus ei ollu kauheen pitkä enkä mä siitä oikein mitään ymmärtänytkään mutta ihan mielenkiintoinen. Sen jälkeen oli malja läheisessä ravintolassa ja kaikkea pikkupurtavaa. Se ravintola oli tosi hieno ja tunnelmallinen. 

Mä en kauheen kauaa jaksanu olla siellä ja lähinki sit jo omiin menoihini suoraan sieltä. Mietin et kävisinkö vaihtaa vaatteet mut sää oli lämmin ja korot kengissä suht' matalat joten ajattelin et pärjään juhla-vaatteissa, mikä oli kyllä täys virhearviointi multa koska neljän tunnin jälkeen itku oli oikeesti hyvin lähellä. Istuin Bonne Nouvellen metroasemalla ja mietin etten tuu koskaan liikkumaan siitä yhtään mihinkään niillä kengillä, joissa ei kyllä ollu mikään korkee korko, mut ekaa kertaa jalassa ihan millin liian pienet kengät ei oo mikään paras yhdistelmä. Noh, eikun lakia rikkomaan! Jatkoin matkaa "kotiin" siis ilman kenkiä. Mikä ei oo siis mulle mitenkään uutta, oon joutunu tekee saman tempun monta kertaa Suomessaki ku on korot alkanu vituttaa. Ihmettelin vähän et miks jotkut ihmiset katto tosi paheksuvasti, kunnes mulle kotona selvis et se on Ranskassa laitonta kulkea paljain jaloin. Ei sillä et kukaan ois mua siitä tullu sakottomaan mut lukee jossain laissa kuitenki. Milka ja Chrisu vähän naureskeli mulle. Sit ku olin saanu converset jalkaan ja mekko oli vaihtunu lökäreihin ja huppariin lähin viel vähän kiertelee. Kauaa en kuitenkaa jaksanu enää ja lauantai-iltana noissa metrotunneleissa alko 9 jälkeen liikkumaan niin ihme porukkaa et päätin suosiolla lähtee kotiin.

Sunnuntai aamuna lähettiin 12 ajamaan takas Castelsarrasinia ja en oo kyllä vähään aikaan ollu niin väsyny, eli sänky oli eka ja ainut paikka mihin jaksoin enää tänne päästyä liikkua.

Ja sitten niihin ostoksiin...

H&M, n. 30€

Joku katukauppa, 10€

Katukauppa, 30€

Katukauppa, 20€

H&M, n. 20€

Katukauppa, kynsilakka 2€, korvakorut 1,50kpl, aurinkolasit 10€, huulipuna Sephoralta n. 10€

Rakastuin Pariisin kyllä ihan täysin, ja sinne jäi vielä niin paljon nähtävää että tuun varmasti vielä joku päivä matkamaan tonne uudestaan. Uhosinkin jo facebookissa että ehkä jopa ihan muuttamaan, koska ei toi meno noissa isoissa kaupungeissa oo mitenkään verrattavissa siihen Helsinkiin...

Huomenna mulla on töistä vapaapäivä, onneks, sillä en varmaan pystyis keskittymään yhtään koska huomenna saapuu Linda! Postailen lisää varmasti siis tällä viikolla:)

Ps. Miira musulle paljon pusuja kun sä ainakin varmasti tän luet <3 Ikävä on suuri!

xoxo, Tekla